Elina

Kirjoittaessani tätä tekstiä aurinko paistaa selkäni takaa näyttöni ruutuun. Sälekaihtimia pitää pienen pakon edessä laittaa raolleen. Valo tuntuu pimeiden kuukausien jälkeen suurenmoiselta virtalähteeltä. Aika aina syyskuusta tänne kevään alkuun on ollut antoisa, mutta myös vaativa. Olen kirjoittamassa omaan elotarinaani uutta kappaletta.

Aurinko säteilee tänä keväänä erilaiseen kirjoittajaan. Muutostyötä on aiheuttanut opiskelu vanginvartijaksi Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa. Syksy alkoi teorialla Tikkurilassa RSKK:n pääpaikassa, ja tammikuussa alkoi ensimmäinen, kolmen kuukauden työharjoittelu. Minulla harjoittelupaikaksi valikoitui Köyliön vankila. Edessä on vielä kaksi kuukautta teoriaa ja seitsemän kuukautta harjoittelua. Joulukuussa toivon valmistuvani uuteen ammattiin.

Olen alanvaihtaja. Koko työhistoriani olen ollut asiakaspalvelutehtävissä ja sitä koen tekeväni nytkin. Koen, että työskentelyni muun muassa lastenohjaajana 17,5 vuotta ja urheiluvälinemyyjänä yli kuusi vuotta ovat valmistaneet minua uuteen ammattiini monella tavalla. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi ryhtyminen oli tietenkin iso askel, mutta aikuisilta lapsilta ja aviomieheltä saatu tuki auttoi päätöksen tekemisessä. Itseni haastaminen ja mukavuusalueelta poistuminen tuntuivat hyvältä ratkaisulta. Kouluttautumiseen uuteen ammattiin innosti osaltaan myös RSKK:n vakuuttava mainoskampanja.

Kohti uutta ammatti-identiteettiä

− Eikö tämä nyt ole vähän samanlaista työtä?, totesi vanki minulle yhtenä päivänä, kun kuuli minun tehneen töitä lastenohjaajana.

Oikeassahan hän tavallaan oli. Päivittäin huolehdimme vankien hyvinvoinnista, rutiineista ja turvallisuudesta sekä tuemme tarpeen tullen hankalissa tilanteissa. Työhousujeni reisitaskussa on jo kaksi ja puoli kuukautta kulkenut pieni ruutuvihko. Jokaiselta työpäivältä löytyy merkintöjä, joita voisin kuvailla oivalluksiksi, havainnoiksi, opiksi ja tunnetiloiksi. Työharjoittelupäivät ovat olleet enemmän kuin antoisia. Olen saanut astua sellaiseen maailmaan, johon en olisi voinut ikinä uskoa pääseväni.

Ammatti-identiteettiä olen huomannut rakentavani siitä hetkestä lähtien, kun sain tietää tulleeni valituksi vanginvartijan koulutukseen. Matka on ollut huikea, vaikka minkäänlaista matkaa en ole osannut edes kuvitella. En ollut ennen harjoittelua milloinkaan aiemmin edes käynyt vankilassa. Vielä luentosalissa istuessa muistiinpanoihin kirjoitettua oppia oli vaikea siirtää vankilan käytäville, mutta harjoittelussa oppi palautui hyvinkin kirkkaana mieleen. Sijoitin tuttuja elementtejä omaan toimintaani vankeja kohdatessa ja työssä muutenkin.

Koulutuksessa parasta on ollut, että olen saanut tutustua itseeni uudesta näkökulmasta. Itsepystyvyyden tunne voimankäyttötunneilla kuin myös julkisilla kulkuvälineillä kulkeminen ovat laajentaneet reviiriäni ja antaneet ymmärrystä asioihin. Vääntö urheilusalin tatamilla tai keinot itsepuolustukseen eivät todellakaan ole olleet minun juttujani, mutta yhtäkkiä huomasin osaavani esimerkiksi maahanvientejä, käskyttäväni tai tietäväni, miten varustevyölleni asennettuja voimakäyttövälineitä käytetään. Vaikka voimankäytön harjoittelu on erittäin tärkeää työolosuhteet huomioiden, on koulutuksessa tullut myös esille, miten tärkeää on kommunikoinnin ja puheen lahja.

Sopivatko arvoni vanginvartijan työhön?

Arvomaailmani on minulle tärkeä. Käytännön työn lisäksi syksyn ensimmäisten koulupäivien anti sai aikaan tunteen, että olen menossa oikeaan paikkaan. Oppituntien asiat tuntuivat tutuilta, mutta samaan aikaan aukaisivat uusia asioita ja ajatuskanavia. Muun muassa vartijan arvoista ”Usko ihmisen mahdollisuuteen muuttua ja kasvaa” oli helppo allekirjoittaa ja ottaa oman ammatti-identiteettini rakennusmateriaaliksi. Muistan myös ajatelleeni, että mikäli en tekisi päivääkään töitä vanginvartijana, koulutus tulisi olemaan yksi elämäni käännekohdista ja kaikki ”oppimateriaali” kasvuni ja kehitykseni kannalta erityisellä paikalla. Oppimaani olisi mahdollista oman ajatusmaailmani mukaan soveltaa kaikenlaiseen elämiseen.

Virkamiehenä työskennellessäni sitoudun työskentelemään virkamiesmäisesti. Toimintani perustuu sääntöihin ja lakeihin ja niihin saan myös vedota. Erilaiset oppiaineet ovat aukaisseet vartijan toimenkuvaan heijastavia lakipykäliä. Virkamiehenä rikosseuraamusalalla työskentelyn ja etiikan opinnot taas ovat valmistaneet eri kulmasta vartijan työhön.

− En ole moneen kuukauteen pitänyt tätä kädessäni, totesi vanki, kun sai käteensä henkilökorttinsa erästä tapahtumaa varten.

Vankilassa vartijana toimiessa tulen rajoittamaan vankien vapautta. Vankien puhelinaika on rajoitettu ja soittolistalta löytyy ainoastaan tarkastetut henkilöt. Sellisi ovi aukaistaan, kun päiväjärjestys niin sanoo. Samoin ruoka-aika ja muu toiminta on määritelty päiväjärjestyksessä ja niihin et voi vaikuttaa. Kirjastosta lainaamasi videot katsotaan, kun sellikaverisi ovat samaa mieltä. Oman rangaistusajan suorittamisen lisäksi on hiottava taitoja elää sopuisasti muiden vankien kanssa.

Työyhteisö on tärkeä. Virheistä mainitaan ja otetaan opiksi. Yksi tärkeimmistä työnkuvista on turvallisuudesta huolehtiminen. Vankien rangaistusajan tulisi olla turvallinen, mutta myös työyhteisön turvallisuudesta tulisi huolehtia. Mielestäni tärkeää on huolehtia myös työyhteisön hyvinvoinnista. Jotta voi huolehtia muista, pitää huolehtia omasta jaksamisesta.

Avaan autoni ikkunan ja näytän kulkulätkääni suljettuun puomiin. Kotimatka saa alkaa ja tunnin ajomatka katkaisee työajatukset. Nilkka suoristuu ja vauhti nousee sallittuun nopeuteen. Virkamies on virkamies myös vapaa-ajalla. Pääsen ajelemaan valoisaan aikaan kotiin ja saan napata laskevan auringon säteet poskipäille. Kulunut päivä hymyilyttää.

Vapaapäivien palautumisen aloitan matkaseurani äänikirjojen tai kepeiden podcastien parissa. Palautumiskeinonani on myös salitreeni, jonka teen pääasiassa työpaikan salilla. Tärkeäksi palautumiskeinoksi katson myös SuloArvoOlavin, lähes kuusivuotiaan labradorinnoutajan, joka vie emäntänsä heti aamutuimaan riemukkaalle ja voimaannuttavalle metsälenkille. Golfkentällä kuluu kesällä useampi tunti, samoin kotini puutarhassa.

Kotona heitän työvaatteet pesukoneeseen ja hyppään villasukkiin. Pienen lepohetken jälkeen olen jälleen valmis ottamaan vastaan uuden työpäivän Köyliön vankilan käytävillä.

Millaisena näkisit itsesi vanginvartijan työssä? Olisiko Rikosseuraamuslaitos sinulle mahdollinen työnantaja tulevaisuudessa? Risessä sinulla on mahdollisuus rakentaa uutta ja mielenkiintoista uraa.

Elina

Lue lisää opiskelijatarinoita

‍