Elina

‍Nippu papereita on tullut napin painalluksella ulos koulun tulostimesta. Lämpimät paperit tuntuvat ihanalta sormissa, jotka ovat useamman kuukauden kirjoittaneet sanoja ja ajatuksia lauseiksi, ja jotka ovat nyt musteella painettu paperiarkkeihin. Sekä Hannan että minun viimekertaisesta opiskelusta oli kulunut jo useampia vuosia, mutta tartuimme työhön napakasti ja pelottomasti. Aihe tuntui merkitykseltä ja aiheen saaminen valmiiksi tuotokseksi oli meille tärkeä virtalähde.

Opinnäytetyön ohjaajalla oli iso merkitys työmme edistymiselle. Asetimme tavoitearvosanan työllemme ja ohjaajamme Nina Nurminen ohjasi useamman Teams-palaverin verran työtämme kohti tavoitetta. Ohjauspalavereissa Nina antoi hyviä neuvoja, joiden avulla saimme jatkaa työskentelyä varmoin ottein luottaen siihen, että olemme tekemässä oikeita asioita.

Työskentelyn sujumisesta olimme Hannan kanssa samaa mieltä. Työjako oikeutti meidät molemmat tekemään juuri niitä alueita, jotka koimme oman työskentelyn kannalta mielekkäiksi. Samoilla tavoiteasetuksilla asennetulla työkaverilla oli hirvittävän tärkeä rooli myös silloin, kun kirjoittajaan iski luomisen tuska ja ajatus takkusi huutavan Caps lockin tavoin. Työssäoppimisen ja etäopiskelun aikana Hannan ja minun välimatka oli yli 200 kilometriä, mutta yhteistyömme sujui mutkattomasti. Saumattomasta yhteistyöstä kertoi myös se, että ohjaaja ei huomannut, milloin kirjoittaja opinnäytetyössämme vaihtui. Tyylimme, ajatuksemme ja tahtotilamme olivat samat.

Kansien väliin halusimme selvittää, miten vanhemman vankeusaika on vaikuttanut haastateltavan elämään. Haastattelimme kolmea eri-ikäistä henkilöä, joiden vanhemmista jompikumpi oli ollut vankilassa.

Kaikki kolme haastatteluun osallistunutta pitivät aihetta erittäin tärkeänä. Jokaisen tarinassa oli paljon yhtäläisyyksiä ja löysimme asiayhteyksiä opinnäytetyömme teoriaosioon. Lapsuuden ”epänormaalit” tilanteet on helppo korjata tietyin ”turvakeinoin”. Lapsuudessa vaikuttavat suuresti turvalliset aikuiset, rutiinit, läsnäolo ja rehellisyys.

Toivomme Hannan kanssa, että opinnäytetyömme löytää lukijakuntansa ihmisistä, jotka ovat kokeneet vanhemman vankeuden, työskentelevät asian parissa, ovat vanhempana vankilassa tai muuten vain kiinnostuneita aiheesta. "Isäni, prinsessalinnan vartijana" odottaa lukijaansa.

Toukokuussa koitti opinnäytetyöseminaari. Oli hienoa päästä esittämään monia työtunteja vaatinutta työtä opiskelukavereille. Koimme molemmat esiintymisen erittäin luontevaksi pienestä jännityksestä huolimatta. Tutuiksi tulleet kurssikaverit tekivät tilanteen helpoksi. Esityksen jälkeen palaute oli upea.

Kahden päivän opinnäytetyöseminaarissa kukin ryhmä tai yksilö pääsi esittelemään oman työnsä. Aiheet olivat tekijän mielenkiinnon mukaan valittu ja se näkyi lopputuloksessa. Aiheita oli valittu tarpeeseen, ja niinpä esimerkiksi erään vankilan tulo-opas löytyi pian vankilan verkkosivulta. Opinnäytetyö ei ole siis pelkästään oppilaan näyte opitusta, vaan myös iso apu vankilan toiminnan kannalta.

Oli ilo kuunnella kurssikavereiden esityksiä. Oman työn arviointiin kuului myös ennalta määrätyn opiskelijan opinnäytetyön opponointi. Saimme tutustua kurssikaverin työhön etukäteen ja esittää esittelyn jälkeen tarkentavia kysymyksiä.

Vaikka kurssimme oli jaettu kolmeen ryhmään, emmekä päässeet kuulemaan kuin oman ryhmämme työt, olen ylpeä kurssitovereiden tekemästä työstä. Tiedän, että töitä oli viilattu viimeisille tunneille asti kuntoon lähdeluetteloita ja pilkkuja myöten. Joillekin olisi riittänyt pelkkä hyväksytty, mutta pienellä ”painostuksella” he saivat vähän enemmän.

Pyykkikasa RSKK:n kurssihotellin huoneen ovella ja laukkuihin tyhjennetyt kaapit kertovat, että teoriajakso on ohi. On aika luovuttaa kulkulätkä ja sulkea ovet perässä. Osa valmistuu aiemman työkokemuksensa takia piakkoin, mutta joulukuussa palaamme kaikki jälleen koulutuskeskukseen hakemaan todistukset tekemästämme työstä.

Opinnäytetyö oli "The Piste" kaiken kokemamme päälle. Koulureppuun tuli pakattua kuitenkin paljon enemmän. Vaikka en tekisi päivääkään töitä vanginvartijana, tulen saamaan koulutuksesta hurjan paljon eväitä muuhun elämään. Toivon kuitenkin, että tulen kurssikavereideni tavoin löytämään uran rikosseuraamusalalta. Olen opiskellut asioita, joihin en olisi ilman koulutusta ikimaailmassa tutustunut. Esimerkiksi laki, itsepuolustus, ohjelmatyö tai voimankäyttövälineiden käyttö on tullut omaan sanastooni ja ”elodataani”.

Sain kuulua ainutlaatuiseen persoonasoppaan, joka on rikastanut sekä ajatusmaailmaani että näkökulmiani. Koulutuksen edetessä Rikosseuraamuslaitos on näyttänyt moninaiset kyntensä ja päässäni pyörii valtavasti erilaisia väyliä rakentaa omaa uraani alalla. Uskon vahvasti, että ikä on minulle vahvuus, ja että minua on valmistettu vuosikymmenten ajan tälle alalle. Se, mikä minusta tulee isona, jää nähtäväksi. Nuoremmat kurssikaverini ovat oma timanttinsa tälle alalle. Kaikkia meitä tarvitaan.

Hanna ja minä saimme arvosanaksi vitosen, sen mitä tavoittelimme. Nyt pieni hetki lepoa ennen seitsemän kuukauden työssäoppimisjaksoa. Kelpaa nauttia levosta ja odottaa kesää saapuvaksi.

Hyvää kesää ja uuden oppimisen kasvuriemua kaikille!

Elina

Ku­vas­sa opin­näy­te­työn yh­des­sä ura­koi­neet van­gin­var­ti­jao­pis­ke­li­jat Han­na ja Eli­na.

Lue lisää opiskelijatarinoita