Kai

Matkalla virkamieheksi – oppia, hikeä ja hiljaisia hetkiä

Pahoittelut alkuun, jos toistan itseäni – aika kuluu täällä niin nopeasti, ettei kohta enää muista, kuka edes on.

Nyt osataan antaa lääkkeet, ja siihen käytettiin kolme päivää koulutusta. Omasta mielestä vähempikin olisi riittänyt ja ylimääräisen ajan olisi voinut käyttää käsilukkojen vääntämiseen. Onneksi saamme sen suhteen todella laadukasta koulutusta. Voimankäytön opettaja on hieno tapaus: hän näyttää lukot ja irrotukset niin, että ne näyttävät yhtä helpoilta kuin hiekkakakkujen teko. Ammattilaisen käsissä kaikki näyttää kevyeltä – mutta kun itse kokeilee, huomaa, että kyllä siinä hiki virtaa.

Ammattivartijan pitää osata tarkastaa tiloja, joten aloitimme ihan perusteista. Harjoituksessa tsekattiin, onko maalimiehiä piiloutunut eri paikkoihin. Minäkin sain keltaiset liivit päälleni ja menin vessaan piiloon. Sammutin valot ja lukitsin itseni koppiin. Porukka lähti tarkistamaan ja kyllä se vessan ovi aukesi – mutta kun valot olivat pois, varmaan luulivat, ettei siellä ollut ketään.

Hups! Hetken päästä hiivin heidän taakseen ja voin kertoa, että ilmeet olivat melko yllättyneet. Harjoitus tekee mestarit.

Voimankäyttöä meillä on nyt paljon – kaksi kertaa viikossa, kunnon kolmen tunnin jumppia. Hyvä, että koulutetaan kunnolla, sillä se jos mikä kasvattaa kestävyyttä ja varmuutta tekemiseen.

Itsellä on välillä ollut voimat vähissä flunssan jäljiltä. Keuhkot ovat olleet kovilla salin ajoittain huonon ilman takia, ja avaavaa Ventolinea on tullut imettyä tiuhaan. Onneksi kouluterveyden kautta saa apua nopeasti, eikä tarvitse sinnitellä yksin.

Voimankäyttökoulutus on rajua hommaa, varsinkin kun olin juuri toipumassa flunssasta. Usean tunnin harjoitukset saivat tämän ukon tuntemaan itsensä kuin olisi pyykkimankelista vedetty läpi. Raskasta, mutta samalla todella mukavaa – ja kun väliin ottaa päivän lepoa, niin seuraavana päivänä jaksaa taas uudestaan.

Teoriaa ja vierailijoita

Kaikki teoriapäivät eivät onneksi ole pelkkää luennoilla istumista ja nuokkumista. Osa päivistä on pyhitetty itseopiskelulle, ja kurssit ovat diginä. Saa rauhassa maata sängyssä ja kuunnella luentoa – ja jos väsy iskee, voi ottaa pienet torkut ja jatkaa myöhemmin. Käytännön etäopiskelua parhaimmillaan. 

Välillä tänne tuodaan sivistystä myös muurien ulkopuolelta. Eräänä päivänä poliisi tuli kertomaan omasta työstään, ja voin sanoa, että koko porukka oli nauliintuneena penkkiin. Pitkän uran tarinat avasivat paljon uutta – enpä itsekään tiennyt niin paljoa, vaikka oma sukulainen on poliisissa.

Eräänä toisena päivänä pääsimme seuraamaan, kuinka virkakoira koulutetaan ja mihin kaikkeen ne pystyvät. Melkoisia otuksia – tarkka nenä tekee niistä pettämättömiä työpareja. Harjoitusmielessä piilotettiin nyssäköitä, mutta kyllä ne vain kaikki löytyivät. Turha yrittää piilottaa mitään puntin saumaan – kyllä se nuuhku sen sieltä löytää. 

Tietysti jos lääkkeen antoa harjoitellaan, niin pitihän siitä olla myös tentti. Olin jo aiemmin koodannut kanssaopiskelijoille verkkosivun, jossa pystyi harjoittelemaan 50 kysymyksen pankista aina 15 kysymyksen kokeen. Se oli ilmeisesti ollut suosittu ja auttanut monia harjoittelussa. Omalta osaltani koe taisi mennä läpi – mitään ei ainakaan ole kuulunut. Toivottavasti ei ala meili laulamaan, kun hylsyt viheltävät kuin urkurin pillit. 

Teemapäivää pukkaa

Sitähän kaikki odottivat – mystiikan verho laskeutui koulun ylle ja huhuja kiersi pitkin käytäviä. Lopulta komento kävi: “Kaikki liikuntasaliin, mars mars!”

Järjestyimme 4–5 hengen jonoihin, ja päivän ohjelma paljastui: opettajat ja henkilökunta olivat rakentaneet meille kasan erilaisia hauskoja rasteja. Leikkimielisesti kisailimme toisiamme vastaan kahvimukin tunnistuksesta koripallon heittoon ja ilma-aseammuntaan, aina tietovisoihin asti.

Kaikilla oli todella mukavaa – suorastaan niin mukavaa, että ikkunan takana korppi lauloi: “Oi jospa oisin saanut olla muu-ka-naaa…” 

Syysloman kynnyksellä

Toiset ne pääsivät syyslomalle. Huh, en edes muista koska olisin viimeksi syksyllä lomaa pitänyt. No, meidän luokalle jäi kuitenkin maanantaille ja tiistaille ensiapukoulutusta. Hyvä ja kattava koulutus, ja taas on kortti voimassa.

Nyt kun ne on hoidettu, voin hyvillä mielin suunnata mökille ja mennä laskemaan verkot järveen. Saunomista, uimista ja lepoa – juuri sitä, mitä syksyn päätteeksi tarvitsee.

🛑 Varoitus 🛑

Tästä eteenpäin olet vieraalla maalla. Hyppäät syvään kaninkoloon ja oma kova minäsi voi olla vaarassa. Lukemalla tämän tekstin loppuun hyväksyt sen tuomat vaarat ja lämmön tunteen. Jos sinulle tulee oksennusrefleksi, se johtuu vain siitä, että sinun olisi pitänyt lopettaa lukeminen varoituksen jälkeen 

Viikon pysähdys 

Katson, kun selkäsi katoaa varjojen pimeyteen.
En näe sinua enää koskaan.

Sinä lähdit — ja jätit taaksesi vain tyhjyyden.
Niin kuin aurinko, joka nousee joka aamu lämmittämään kasvojani,
sinä jätit jälkeesi vain kylmyyden.

Nostan kaulukseni ylös,
en anna itkevän taivaan häiritä hetkeä.

Sylkäisen tyhjyyden katuojaan ja jatkan matkaa.
Yhteiset hetket ovat menneet.

En tunne tuskaa, en surua.
Kyyneleet eivät voi minua satuttaa — sade ne hiljaa pois pyyhkii.

Hymyilen. Sillä huominen on minun.

​Lue lisää opiskelijatarinoita​