Pasi

Lähes kaksikymmentävuotta tehdastyötä tehtyäni alkoi kypsyä ajatus siitä, voisiko minulle olla jotain muuta työtä. Ideoita oli paljon, mutta ajattelin, että ihmisten parissa haluan olla. Vanginvartijatuttavani oli kertonut työstään vähän ja jopa houkutellut kokeilemaan. Ensimmäisellä kerralla aika ei kuitenkaan ollut kypsä lähteä turvallisesta ja mukavine etuineen saavutetusta asemasta tehtaassa. Asia unohtui vuodeksi, kunnes tuli taas kaverilta ilmoitus, että olisi kesätöitä tarjolla.

Mihin ihmeeseen olen matkalla?

Valtavat muurit, tuttu kaverini on portilla vastassa ja olo rentoutuu. Siitä apulaisjohtajan haastatteluun. Hän toivottaa tervetulleeksi töihin, mikäli turvallisuusselvitys on kunnossa. Ensimmäisinä työpäivinä käydään läpi perusjuttuja, kierretään taloa ja harjoitellaan toimintaa sekä laitteita. Seuraavaksi töihin kerrokselle. Yksin ei tarvitse tehdä, kokenut vartija opastaa hyvin ja päivät menevät vauhdilla. Tietoa tulee paljon ja sen hallinta on haastavaa. Turvallisuuteenkin pitäisi osata keskittyä.

Kesä menee siivillä, tapaan kymmeniä uusia työkavereita ja myös osa vangeista jää mieleen. Jälleen totean itseni tuntien, että turhaan jännitin. Vaikka jännityksen kanssa pystyy elämään, vasta kesän jälkeen huomaan selvästi rentoutuvani.

Ensimmäinen talvi sujuu rauhallisesti. Häiriöitä on ja se kuuluu asiaan, sen kanssa on opittava olemaan ja hyväksymään. Paljon kyselen vankilassa olevilta kokelailta eli RSKK:n työssäoppijoilta koulutuksesta, koska hakuaika syyskuussa 2022 alkavalle kurssille lähestyy. Kokelaat kertovat opiskelun monipuolisuudesta.

Haku kouluun, ja odottelemaan kutsua testeihin.

Kuntotestejä odotin tietysti innolla, mutta en saanut täysiä pisteitä, vaikka yritin kaikkeni. Niin sanottu palikkatesti tietokoneella ja haastattelu olivat paljon jännittävämpiä. Päätin kuitenkin olla vain oma itseni, mitkään roolit eivät auta näissä hommissa. Sen sijaan kokonaistuloksia ja mahdollista kurssille pääsyä sain odottaa aivan viime tinkaan.

Testitulosten perusteella olin päätynyt varasijalle, mutta onnekseni edestäni jäi pois sen verran hakijoita, että pääsin 16 kk kestäneelle kurssille. Ennen varsinaista lähiopetuksen alkua piti valita kolme mieleisintä työharjoittelupaikkaa. Minun tapauksessani niiden piti olla avovankiloita, koska olin jo työskennellyt pitkään suljetussa vankilassa. Vaihtoehdot oli tietysti aika helppo valita asuinpaikkani läheltä.

Valmistauduin hyvin opiskeluun, mutta silti yllätyin kovasti tiedon määrästä. Siinä oli pureskelemista, vaikka ei se kaikilta osin mitään mysteeristä ollutkaan. Varsinkin opetukset kriminologiasta ja ihmisen altistumisesta rikoksiin olivat todella mielenkiintoisia − ottamatta mitään pois muilta aineilta. Lähiopetus oli rakennettu tiukkaan pakettiin, eikä mennyt kuin hetki, kun oltiin jo ensimmäisessä työharjoittelussa. Lopulta pääsin eniten toivomaani avolaitokseen, vaikka en siitä tiennyt enempää, kuin mitä Rikosseuraamuslaitoksen nettisivuilla kerrottiin.

Huomasin heti, että avovankila eroaa todella paljon suljetusta vankilasta. Siinä meni hetki pureskellessa, mutta nopeasti kuitenkin totuin avovankilan toimintaan ja ymmärsin käytännössä, miten vangin rangaistuaika on suunniteltu. Väitän, että me kaikki haluamme vankilasta vapautuvan henkilön olevan mahdollisimman yhteiskuntakelpoinen, eli hänelle tarjotaan vankilassa apua sen mukaan, mitä hän tarvitsee.

Rikosseuraamuslaitos koostuu monesta yksiköstä ympäri Suomea, ja varmasti toimintatavat niissä vaihtelevat. Lait ja ohjeistukset, joiden mukaan työskennellään, ovat kuitenkin kaikille samat. On monta eri tyyliä hoitaa sama asia hyvin maaliin. Alkuun tuntui ristiriitaiselta työskennellä suljetussa vankilassa omana itsenään, mutta karsia pois liika tuttavallisuus. Aika nopeasti oppi tunnistamaan tilanteita ja sitä, miten sopii käyttäytyä. Pääasiassa tehtävät hoidetaan virkamiehenä vankien kanssa asiallisesti, selkeästi ja viivytyksettä.

Kun lähdin kesäksi vankilaan töihin, päätin, että jos ei ihmeitä tapahdu, haen rikosseuraamusalan koulutukseen heti, kun se on mahdollista. Tuolloin en tiennyt, mihin olen menossa. Tässä ollaan nyt, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, juuri valmistuneena rikosseuraamusalan tutkintotodistus taskussa. Vaikka tässä on oppinut kaikenlaista eri työtehtävistä, näen, että oppiminen on vasta aluillaan. Prosessi vaatii aikaa, varsinkin, kun vaihdan avovankilasta takaisin suljettuun vankilaympäristöön.

Kiitokset tähänastisesta kuuluu eri vankiloiden henkilökunnalle, heidän tukensa ja opastuksensa on ollut todella tärkeää ja tärkein asia, miksi tuntuu hyvältä jatkaa alalla. Toivonkin, että henkilökunta jaksaa ja haluaa puhaltaa yhteen hiileen, kun uusia kesävartijoita ja kokelaita saapuu vankiloihin ympäri Suomen innokkaina töihin.

Pasi

Lue lisää opiskelijatarinoita

‍